Maailma sya¶ miehen, uroksen upottaa En anna periksi, turha on opettaa Muuta kuin minka¤ jo osaan, kylma¤n kiven osan Tuonen tyta¶n mustan tukan, otan
Vihaiset koirat ka¤a¤rmeet kohdussasi odottavat pa¤a¤sya¤a¤n ulos sinusta, Sya¶ja¤ta¤r Synnyta¤t valheen synnyta¤t paniikin synnyta¤t murheen synnyta
Ta¤lla¤ puolella katua eiva¤t tutut tule vastaan ei teeskentelya¤, ei pitkia¤ puheita minun virkani ta¤a¤lla¤ on ainoastaan mitata ta¤ma¤n raskaan tien
Rakastamme aivan kuin tarinaa olisi viela¤ ja¤ljella¤ onnellista loppua odotamme siella¤ missa¤ Jumala nauraa kirkoille, papeille, rituaaleille, kauniille
Ela¤ma¤nruoska piiskaa murheellista miesta¤ ma¤rka¤na¤ hiesta¤ kuljen matkaa jota ei takaisin tulla Maailma, saatana ei anna rauhaa korvissani pauhaa
Kulkee henki kaiken ylla¤ mutta sen laulu kesken ja¤a¤ kun romuluinen ihminen kulkee ei mihinka¤a¤n ja ihmisten keskella¤ kulkee kylmyys itsevarmana
Nainen, sina¤ olet metsa¤, olet vihrea¤, hyva¤ mina¤ olin pieni poika, joka eksyi sinuun nyt en ole pieni ena¤a¤, en ole pieni ena¤a¤ silti en tieda¤
Tule sisa¤a¤n Helvettiin, astu rohkeasti peremma¤lle on pa¶yda¤t ta¤ynna¤ mutta isa¤nta¤ ja¤rjesta¤a¤ tilaa lisa¤a¤ edesmenneet mahtimiehet skoolaavat
Korkean hopeatornin ylimma¤ssa¤ huoneessa ilakoi kuningas Mammona kultaisten naistensa kanssa. Kun huulet hamuavat toisiaan, kuuluu kilina¤ kolikoiden
Kohmeisia taloja, ja¤isia¤, pimeita¤ ikkunoita Huurteisia kasvoja, ihmiset kuin rumia patsaita Vaihdan asentoa, kylkesi on kylma¤ kuin maailma Ena¤a¤
Joku vaihtaa a¶isin la¤hikauppojemme nimia¤, a¤idit synnytta¤va¤t lapsia joiden puhetta emme ymma¤rra¤, kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeilta
Linnut lepa¤a¤va¤t olkapa¤illa¤ni seisahtuvat harteilleni Ja katseeni uppoaa ihmisten virtaan Va¤keva¤n ihmisvirran partaalla on niin helppo valita piiat
Ja mina kuljen taas yksin Jaannokset kasissain Tuhkat heitan ylos tuuliin Muistot hautaan kinokseen Ja han oli niin kaunis Lihaisa naiseni Hanet grillasin
Ei ole miesta¤, ei naista ta¤nne eksynytta¤ joka osaisi muuttua sinuksi Ei ole laulua kauniimpaa tai virtta¤ karumpaa ta¤ma¤n taivaan alla Mita¤ painavat