Teksty: Kotiteollisuus. Meren Mutaa.

Kohmeisia taloja, ja¤isia¤, pimeita¤ ikkunoita
Huurteisia kasvoja, ihmiset kuin rumia patsaita
Vaihdan asentoa, kylkesi on kylma¤ kuin maailma
Ena¤a¤ ei naureta, olemme totisia ihmisen lapsia

CHORUS: Olen kadottanut sieluni jonnekkin,
josta ei kukaan sita¤ la¶yta¤a¤ voi
Se haudattuna on meren mutaan
Papit minut puhuvat pya¶rryksiin,
virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat holveihin,
kauppiaat ka¤a¤riva¤t minut pakettiin

Sina¤ sanot: "Kun jaksaa nauraa, kaikki muuttuu paremmaksi"
Sadussa kaikki ela¤va¤t onnellisina ela¤ma¤nsa¤ loppuun asti
Ta¤ma¤ ei ole satua, ei tulee pa¤iva¤a¤ onnellista
Silma¤n kantamattomiin meren mutaa, samanlaista

CHORUS x 2