Teksty: Kotiteollisuus. Pohjanmaan Kautta.

Ei pojasta polvi parane
kuljen ka¶mpela¶in liikkein ta¤a¤lla¤
pohjoisen maan pa¤a¤lla¤

jossa sukupuu seisoo vahvana
sen kuulen havisevan, varisevan
ja tuulipukujen kahisevan

Pilkkeena¤ isa¤n silma¤kulmassa
olisi parempi olla
kuin melankolian vainiolla

jolla seisoo mykka¤ kansa
auringonlaskua tuijottaen
hiljaa valtioksi muuttuen

Isa¤n, pojan ja pontikan
nimeen ta¤a¤lla¤ kaikki vannotaan
kautta pohjanmaan
yksi kerrallaan
joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
tyhja¤a¤ kirstua kotiin kannetaan
hangesta hautaan
kielta¤ rautaan
uudestaan ja uudestaan

Ikkunoista katsovat silma¤t
joilla ei ole kotia
toisia kodittomia

etsien aurinkoa joka
jossain la¤hia¶n takana
makaa kai jo kuolleena