Teksty: Korpiklaani. Karkelo. Uniaika.

:
Oli aika ammoinenki,
uniaika unohettu,
kaukoaika kammottuki,
mennyt mieli menetetty.

Sita tiesin sita taisin,
sita kauvan akttelinki,
Sita elin elamani
koinpa kuolla kuolemani
Mita tiesin, mita taisin?

Jotta saatoin kerran kuolla,
tayty vastaan hangotella.

Mita tiesin mita taisin?
Mita lienin taittamatta?
Mika Miunki vahvaks' saatto?
Kerro miulle, sitten tiian.

Onko kasvot ihtelleni,
kehtailenko niita kahtoo?
Onko kasvot ihtelleni,
tunnenko sen naamakseni?
Onko kasvot ihtelleni?

Jotta saatoin kerran kuolla,
tayty vastaan hangotella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.

Eli kauvan, kauvan kahtoin,
kauvan saatoin tunteakki,
kovan koulun kiskuella,
kovan varren vankytella.
"Miul on kasvot isolleni,
miull on kasvot emolleni"

Yohyt tumma minnuu verhoo,
kauhut paljo pelottelloo,
mutta paiva paistaviki,
koittaviki risukasahan